kiusattujen puolesta

Väsyttää. Pitäisi lukea tenttiin, johon en päivälläkään saanut luettua kunnolla. Mielessäni pyörivät erilaiset asiat, kuten myös sosiaalidemokratia. Mitä nyt kerron perustuu pohdintoihini omasta itsestäni, elämästäni ja ihmisistä, jotka ovat minuun vaikuttaneet ja minua tukeneet. Voin siis hyvällä syyllä väittää, että kyseessä on varsin henkilökohtainen teksti.

Pienenä poikana jouduin koulukiusatuksi ja jouduin myös seuraamaan sivusta, kun kaveriani kiusattiin. Sanon usein itselleni, jos olisin silloin ollut vahvempi, olisin voinut estää kaikki tapahtunut. En tiedä, onko tämä totta. Ehkä vain selitän asian itselleni. Kaikki tämä lapsena näkemäni ja kokemani vääryys on kuitenkin tehnyt minusta sen, mitä nykyään olen poliittisesti: sosiaalidemokraatti. Isäni vaikutuksesta sosiaalidemokratia näytti antavan minulle mahdollisuuden vaikuttaa asioiden kulkuun ja parantaa maailmaa omalla, vaatimattomalla panoksellani.

Kasvoin henkisesti vahvaksi, vaikka myönnänkin olevani riippuvainen minulle tärkeistä ihmisistä ja ystävistäni. Koin tarpeen tehdä jotain heikompien puolesta, ja taistelen joka päivä itseni kanssa, jotta voisin sanoa oman totuuteni ääneen. JFK:n leffassa on alussa teksti: "To sin by silence when we should protest makes cowards out of men (Ella Wheeler Wilcox) ".

Jo aikoinaan koulussa minun olisi pitänyt protestoida kiusaamista vastaan. Haluankin jakaa teidän kanssa seuraavan ajatusmallin:

Eero on koulukiusattu. Häntä kiusaavat ilkeä Sauli ja tuhma Jyrki, jotka uskottelevat luokan kymmenelle muulle oppilaalle, että Eero itse aiheuttaa oman nykytilansa, ja että tosiasiassa kiusaaminen ei ole kiusaamista. Voimme kutsua muita oppilaita sivustajakatsojiksi. Ja sitten on vielä Alfred, jonka omatuntoa vaivaa Eeron kiusaaminen. Mitä Alfred voi tehdä?

Mielestäni Alfredilla on kolme vaihtoehtoa: 1) Hän voi olla tekemättä mitään. 2) Hän voi liittyä kiusaajiin, ja yrittää pitkällä tähtäimellä saada kiusaaminen loppumaan. 3) Hän voi alkaa Eeron puolestapuhujaksi.

Jos Alfred valitsee numeron yksi, hän liittyy vain muiden joukkoon ja luovuttaa vallan ilkeälle Saulille ja tuhmalle Jyrkille. Numeron kaksi valitessaan, Alfred voi yrittää taivutella ilkeän Saulin ja tuhman Jyrkin puolelleen, mutta on vaarassa leimautua itse kiusaajaksi, eikä ehkä jossain vaiheessa enää itsekään tiedä, kuka oikein on.

Mutta Alfred voi valita numeron kolme, ehkä kaikkein vaikeimman numeron. Hän voi itsekin tulla kiusatuksi ja menettää suosiotaan muiden mielestä.

Mitä itse tekisit?

Okei, esimerkkini voi olla huono ja epätäydellinen tai yksinkertaistettu. Alfredin tapaus on ehkä kuitenkin yksinkertaistus sosiaalidemokratian (tai vasemmiston) tilasta. Alfred voi luovuttaa porvareiden ylivoiman edessä (ei muuten käy!), liittoutua porvareiden tai uusliberalismin kanssa (demareiden "kolmas tie"), tai tehdä hyvän miehen työ, ja olla kiusattavan Eeron kaveri.

Minun Alfred valitsee kolmannen vaihtoehdon, ja hän pyrkii voittamaan sivustajakatsojat puolelleen. Tämä onnistuu agitoimalla väsymättä uuden huomisen puolesta, huominen, jossa Eeroa ei enää kiusattaisi. Ja tällöin Eerolla olisi ainakin toveri.

Emme voi muuttua Alfrediksi päivässä. Silti, sosiaalidemokratian sanoma täytyy vastaisuudessa olla "You`ll never walk alone". Even if it hurts.