Elämä ei ole reilua

Pidän keskustelemisesta enemmän kuin lukemisesta. Ja tästä nautin erityisesti:

Keskustelu isän kanssa lähti siitä olettamuksesta, että sosiaalidemokratia on kriisissä ympäri Euroopan ja juuri Saksassa käydään tällä hetkellä kovaa poliittista vääntöä aatteen ja puolueen tulevaisuudesta. Isä saksalaisena demarina on oiva keskustelukumppani liittyen tähän aiheeseen. Mielessäni pyöri kysymys: miten yhdistää ay-liikkeen ja vasemmistopuolueiden voimat ja luoda takeet hyvinvoinnille?

Saksan demarit ovat Gerhard Schröderin Agenda 2010:n jälkeen olleet jatkuvassa alamäessä. Vaikka talous onkin noussut ja työttömyys vähentynyt erityisesti pientuloiset ja prekaarit ovat kärsineet Schröderin "tarpeellisesta" muutoksesta. Tähän kulminoituu ajankohtainen kamppailu puheenjohtaja Kurt Beckin (Agendaa täytyy muuttaa) ja Työministeri Franz Münterferingin (Agendan puolustaja) välille. Agenda 2010 on siis vähintäänkin kiistanalainen, mutta sen vaikutukset ovat näkyvissä jo nyt. Pidemmällä tähtäimellä, näin väittävät agendan puolustajat, se luo kestävää hyvinvointia kaikille, myös nyt siitä hieman kärsiville.

Agendan vastustajiin kuuluvat edellä mainittujen lisäksi vasemmistoakselilla suurin osa ammattiyhdistysliikkeistä ja Saksan vasemmistopuolue Die Linke. Ongelma onkin vasemmiston suuri jako erilaisiin ammattiyhdistysliikkeisiin ja vasemmistopuolueisiin. Demarit ovat epäonnistuneet näyttämään aidosti sosiaalisilta konservatiivien rinnalla suuressa koalitiossa ja kärsineet siitä pahan imagotappion. Kyselyt osoittavatkin, että ihmiset ovat menettäneet uskonsa sosiaalidemokratian oikeudenmukaisuuteen.

Tämä on vaarallinen tie! Siksi onkin nyt pohdittava aidosti sitä, miten yhdistää ammattiyhdistysliikkeet ja poliittiset vasemmistopuolueet ainakin yhteistyön muodossa yhteen. Tällä hetkellä junankuljettajat ovat työtaistelussa, mikä ei juurikaan ole oikeudenmukaista katsoen tavallisen pientuloisen näkökulmasta. Tietyt ammattit käyttävät valtaansa häikäilemättä hyväkseen omien etujen ajamiseen ja unohtavat solidaarisuuden muita(pientuloisia) työläisiä kohtaan.

Sen lisäksi konservatiiviset voimat ajavat aina vallitsevien etujen turvaamista, jonka liikkeeseen liittyy helposti omaa etua ajavia yksilöitä (kokoomusnuoret). Näin tarvitaankin taas uskomuksia (ja myöhemmin konkreettisia tekoja) tukevaan valtioon tai EUhun, jotka huolehtivat kansalaisistaan. Tämän täytyy olla ammattiyhdistysliikkeiden ja sosiaalidemokratian tavoite. Siis toisin sanoen: yhteisöllisyys takaisin valtio ja EU-tasolla. Yhteisöllisyys ei saa olla vain esimerkiksi uusnatsien ja vasemmistoradikaalien agenda.