Aus! Aus! Das Spiel ist aus!!! Valitettavasti Saksa ei voittanut tällä kertaa, vaikka osa sitä pelkäsikin ja osa sitä toivoin. Onnittelut Espanjalle.
Jalkapallo onkin ihmeellinen asia. Peliä rakastavat tietävät, että se ei ole VAIN jalkapalloa, kuten pahat kielet joskus kertovat. Olen ollut jalkapallohullu niin kauan kuin jaksan muistaa. Ensimmäinen muistikuva liittyy vuoden 1990-kisoihin, joissa Länsi-Saksa voitti maailmanmestaruuden kolmatta kertaa. Saksaa olenkin aina kannattanut, puoleksi saksalaisena Suomessa tunnesiteeni Saksaan ovat paljolti välittyneet jalkapallon kautta ja ehkä siksi minulla on taipumusta fanaattisuuteen.
Tämä fanaattisuus sai huippunsa vuoden 2006 MM-kisoissa, joissa Saksa isännöi kisoja ja olin itse vaihdossa Saksassa ja pääsin kokemaan kisatunnelmaa paikanpäältä. Kisoista jäi vain hyviä muistoja ja hyviä kavereita. Niin, kavereita. Meitä yhdisti fanaattisuus omaa joukkuetta kohtaan.
Tästä päästääkin jalkapallon olennaisempaan kohtaan: Jalkapallo voi olla erottavaa, mutta avaa parhaimmillaan myös mahdollisuuden tutustua eri ihmisiin eri kulttuureista tai tuoda samalla alueella asuvia ihmisiä lähemmäs toisiaan. Saksalaisia väitetään aroganteiksi ja sekin on varmaan totta, mutta en ole missään kokenut sellaista avoimuutta kuin futisfanien keskuudessa. Yhdistävä tekijä, jalkapallo, on suurempi kuin mikään muu erottava tekijä. Näin on ainakin valtaväestön keskuudessa asia.
Suomenkin olisi aika päästä avautumaan ja pelaamaan arvokisoissa. Tekisi myös suomalaisille hyvää hurrata oman joukkueen puolesta ja samalla tutustua muihin kulttuureihin. Jalkapallo tarjoaa myös mahdollisuuden päästä stereotypioista eroon, jos oikein avaa silmänsä. Miettikäähän, miksi saksalainen jalkapallo on aina niin "konemaista" ja italialainen "puolustavaa"? Onko näin tosiaan vai ovatko nämä vain stereotypioita? Tähän toivoisinkin hieman terävyyttä erityisesti kommentaattoreilta.
Jalkapallo voi olla myös erottava tekijä ja se riippuu siitä, ottaako voiton liian tosissaan ja tappion liian karvaasti. Kivempaa olisi Fair play kentällä, katsomossa ja kotona, aina matsia ennen, sen aikana ja matsin jälkeen.
Ja sovintoa voi aina hieroa ;).
Jalkapallo onkin ihmeellinen asia. Peliä rakastavat tietävät, että se ei ole VAIN jalkapalloa, kuten pahat kielet joskus kertovat. Olen ollut jalkapallohullu niin kauan kuin jaksan muistaa. Ensimmäinen muistikuva liittyy vuoden 1990-kisoihin, joissa Länsi-Saksa voitti maailmanmestaruuden kolmatta kertaa. Saksaa olenkin aina kannattanut, puoleksi saksalaisena Suomessa tunnesiteeni Saksaan ovat paljolti välittyneet jalkapallon kautta ja ehkä siksi minulla on taipumusta fanaattisuuteen.
Tämä fanaattisuus sai huippunsa vuoden 2006 MM-kisoissa, joissa Saksa isännöi kisoja ja olin itse vaihdossa Saksassa ja pääsin kokemaan kisatunnelmaa paikanpäältä. Kisoista jäi vain hyviä muistoja ja hyviä kavereita. Niin, kavereita. Meitä yhdisti fanaattisuus omaa joukkuetta kohtaan.
Tästä päästääkin jalkapallon olennaisempaan kohtaan: Jalkapallo voi olla erottavaa, mutta avaa parhaimmillaan myös mahdollisuuden tutustua eri ihmisiin eri kulttuureista tai tuoda samalla alueella asuvia ihmisiä lähemmäs toisiaan. Saksalaisia väitetään aroganteiksi ja sekin on varmaan totta, mutta en ole missään kokenut sellaista avoimuutta kuin futisfanien keskuudessa. Yhdistävä tekijä, jalkapallo, on suurempi kuin mikään muu erottava tekijä. Näin on ainakin valtaväestön keskuudessa asia.
Suomenkin olisi aika päästä avautumaan ja pelaamaan arvokisoissa. Tekisi myös suomalaisille hyvää hurrata oman joukkueen puolesta ja samalla tutustua muihin kulttuureihin. Jalkapallo tarjoaa myös mahdollisuuden päästä stereotypioista eroon, jos oikein avaa silmänsä. Miettikäähän, miksi saksalainen jalkapallo on aina niin "konemaista" ja italialainen "puolustavaa"? Onko näin tosiaan vai ovatko nämä vain stereotypioita? Tähän toivoisinkin hieman terävyyttä erityisesti kommentaattoreilta.
Jalkapallo voi olla myös erottava tekijä ja se riippuu siitä, ottaako voiton liian tosissaan ja tappion liian karvaasti. Kivempaa olisi Fair play kentällä, katsomossa ja kotona, aina matsia ennen, sen aikana ja matsin jälkeen.
Ja sovintoa voi aina hieroa ;).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti