tiistaina, kesäkuuta 10, 2008

Keinotekoisen vastakkainasettelun aika on todellakin ohi

Obama ja Urpilainen. Mitä näillä kahdella on yhteistä? Eipä paljon mitään, voisi etukäteen ajatella. Väitän silti, että heillä molemmilla on samanlainen lähestymistapa politiikkaan. Kirjassaan The Audacity of Hope Barack Obama puhuu siitä, miten politiikka ei enää kohtaa tavallisten kansalaisten arkea ja esittää eräänlaiseksi ratkaisuksi keinotekoisen vastakkainasettelun lopettamista ja tarttumista yhdessä toimeen paremman Amerikan puolesta.

Hieman samanlaista esittää myös SDP:n uusi puheenjohtaja Jutta Urpilainen. Urpilainen toteaa, että SDP:n edustamat arvot ovat suositumpia kuin puolue itse, ja että SDP ei omista työväenpuolueen patenttia. Urpilainen toteaa myös, että SDP on jäänyt yksin poliittiseen keskustaan porvaripuolueiden siirtyessä oikealle.

Monen demarin korvaan Urpilaisen puhe särähtää pahasti. "Yksin poliittisessa keskustassa, emmekö olekaan vasemmistopuolue?" Väitän, että Urpilaisen avaus on hyvä ja tarpeellinen avaus. Ensinnäkin, SDP on ollut taantumuksellinen vasemmisto-keskusta puolue, joka on keskittynyt puolustamaan vanhoja arvoja, jotka jo pitkään on omaksuttu ja hyväksytty muissa puolueissa. Sanotaan vaikka, että SDP kehitti hyvinvointivaltion vol. 1.0. Versiota on sen jälkeen päivitetty jo moneen otteeseen(huom! ei välttämättä parempaan suuntaan!).

Toiseksi, Suomen demarit ovat hyvin hillittyjä politiikaltaan, täysin poliittisessa keskustassa oleva puolue. Ei oikealla, mutta ei myöskään perinteisessä vasemmistossa. Nato-jäsenyyden vastustaminen ei tee sinusta vasemmistolaista, eikä kansa osaa enää hahmottaa vasemmiston ja oikeiston eroa, saati ymmärtää, mikä on poliittinen keskusta. Ja Obaman sanoin: ei heitä edes kiinnosta.

Mikä kansaa kiinnostaa ovat heidän arkiset ongelmat ja unelmat. Ja siihen uskon, että uusi puheenjohtaja Urpilainen aikoo politiikallaan tähdätä. Ei niinkään puolustaa SDP:n arvoja, vaan lähteä haastamaan muut puolueet sillä, kenen politiikka parhaiten kohtaa ihmisten arjen. Ei vaan fraasina, vaan konkreettisilla teoilla.

Olkoonkin tämä vain minun tulkintani.

Ei kommentteja: