kokoomusnuorten liittari

Oletko koskaan herännyt jossain tilaisuudessa omaan ajatukseesi: mitä oikeastaan olen tekemässä? Näin kävi minulle eilen, kun olin pitämässä demarinuorten tervehdystä koksunuorten liittarissa rovaniemellä. Menin tilaisuuteen suoraan töistä ja saapuessani paikalle minua odotti kuolemanvakava tunnelma.. tai ainakin tulkitsin sen niin. Jäykkiä pukumiehiä ja -naisia, melkein kaikki mustissa ja porvarillinen ylemmyys suorastaan tunkivat rovaniemen kaupungin valtuustosalin läpi. Onneksi näin vassari-ystäväni Hannan istumassa yhdellä rivillä odottamassa omaa puheenvuoroaan. Siniristilippumme oli kuulemma jo laulettu.

Jouduin odottamaan vielä 1,5 tuntia ja kuuntelin kokoomusnuorten puheenjohtajan, heidän puoluesihteerin, kansanedustajien ja lukuisten muiden propagandaa. Vaikutelmani oli, että heille kaikille vihollinen numero 1 on SDP. Muita puolueita ei juuri mainittu. SDP:n kannalta tämä on vain hyvä. On parempi olla haukuttavana, kuin olla mainitsematta meitä ollenkaan.

Kaikki puhujat totesivat, että kokoomuksella menee nyt lujaa. Ja tulee tulevaisuudessa menemäänkin. Retoriikka oli aivan eri planeetalta, kuin se, mihin olin tottunut. Onhan meillä demareilla tällä hetkellä itsetuntokriisi. Porvarinuorten pj. näki tässä samankaltaisuuksia oman puolueensa tilaan vuonna 2003. Hmm..? Normaalia politiikassa siis?

Kokoomus tulee vyörymään ensi vaaleihin itsevarmana, uudistusvoimaisena ja hieman ylimielisenä. Juuri tässä piilee mahdollisuus päihittää heidät. Jos vasemmisto on yhtenäinen ja sissitaktikoinnilla iskee heidän itsevarmuuteensa, on kokoomuksella edessä karvas vaalitappio. Se vaatii kuitenkin vasemmistolta uutta strategista ajattelua. Ensin on päästävä pois puolustusasemista ja mentävä hyökkäysasemiin. Sieltä murennamme pala palalta kokoomuksen itsevarmuutta. Ei suoralla hyökkäyksellä, vaan maltillisella taktikoinnilla.